Miten lapset saadaan liikuntaharrastusten pariin?
Lasten liikunnan ja mielenterveyden asiantuntijoita keskusteli Lapsimessuilla siitä, miten lapset houkuteltaisiin liikuntaharrastusten pariin. Tunnin mittaisessa paneelissa nousi esiin isoja ja pieniä ratkaisuja. Ennen kaikkea tahdotaan parantaa yhteistyötä eri tahojen kesken, jotta nykyinen huolestuttava toimintakulttuuri saataisiin muutettua.
Keskustelussa tunnistettiin liikuntaharrastusten olevan kriittisen tärkeää lasten tulevaisuuden kannalta. Olympiakomitean Seura- ja jäsentoiminnan johtaja Jaana Tulla, Urheiluliiton valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni, entinen ammattijalkapalloilija Mika Kottila ja kansanedustaja, psykoterapeutti Ville Merinen jakoivat näkemyksiään paneelissa, jonka moderaattorina toimi HS:n Lasten uutisten esihenkilö Fanny Fröman.
Urheiluseurojen todettiin olevan Suomen suurin kansanliike, jossa on mukana n. 9000 urheiluseuraa, 150 lajia ja reilut 90 lajiliittoa. ”Urheiluseurojen merkitys lasten ja nuorten terveellisen elämän kasvattajina on ajan saatossa hämärtynyt. Ne tekevät juuri sitä tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, joka kantaa elämässä pitkälle”, sanoi Jaana Tulla.
Itä-Hakkilan Kilvassa jalkapallovalmentajana toimiva Mika Kottila näkee, että esimerkiksi jalkapallossa 3K-strategia (kannusta, kustanna ja kuljeta) ei enää toimi. Hän rohkaisee vanhempia jopa joustamaan omista treeneistään muutaman vuoden ajan ja olemaan aidosti läsnä ja mukana lasten harrastuksissa. Hän näkee erittäin tärkeänä paikallisen tekemisen koulujen läheisyydessä ilman, että toiminnalla on tavoitteena huippu-urheilu.
"Osallistuminen on antoisaa ja tuo merkityksellisyyttä myös vanhemmille tai isovanhemmille. Siellä oppii tuntemaan muita lapsia ja heidän vanhempiaan, yhdessä tekeminen on kivaa ja lapset nauttivat siitä", sanoo Kottila.
Terapeutti Ville Merisen mielestä on tärkeää, että liikuntapuheella ei syyllistetä. Vanhempien pitäisi pystyä pitämään omat kunnianhimonsa taustalla, kun lapsi ottaa ensi askeliaan liikunnan saralla. Myös valmentajien on hyvä reflektoida omia motiiveja sekä toimintaa säännöllisesti.
Kuinka harrastamisen kustannukset katetaan – hinnat ovat monelle liian kalliit
Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että vastuuta tulisi ottaa monella taholla ja että yksittäistä tahoa syyllistämällä ongelmaa ei ratkaista. Vaikutusmahdollisuuksia on niin valtiolla ja kunnilla, kouluilla ja perheillä kuin urheiluseuroillakin. Myös kilpailujärjestelmiä ja niiden kustannuksia on pohdittava. Mitä kauempana kilpailuissa käydään, sitä enemmän harrastus maksaa.
Jaana Tullan mukaan harrastusten hinnoissa on lajikohtaisia eroja, mutta keskimäärin hinnat olivat syksyn seurakyselyssä 53 euroa/kk 10-vuotiaalle harrastajalle ja 159 euroa/kk 15-vuotiaalle tavoitteellisemmalla polulla olevalle.
”Harrastusmahdollisuuksien toteuttamisessa roolia on kaikilla, niin valtiolla, kunnilla, urheiluseuroilla, vanhemmilla kuin Olympiakomiteallakin. Pohdimme parhaillaan lajiliittojen kanssa mm. lasten urheilua ja mahdollisia vaikutuksia esim. kilpailujärjestelmiin pitääksemme kustannukset kurissa ja harrastamisen lapsilähtöisenä”, sanoo Tulla.
Valtion avustuksiin liittyen Ville Merinen rohkaisee liikunta-alaa puhumaan tästä tärkeästä asiasta entistäkin enemmän, koska valtion rahoista käydään niin kovaa kilpailua ja koska liikunnalla on niin iso merkitys ja pitkän ajan vaikutus. Hän kannustaa urheiluseuroja myös enemmän yhteistyöhön koulujen kanssa.
”On kansanterveydellisesti tärkeää, että lapset ovat mahdollisimman paljon poissa kännyköiden ääreltä. Tähän asiaan pitäisi tehdä oma "Pohjois-Karjala-projekti", jolla saataisiin näkyvä muutos tähän vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan tehokkaasti.”
Moni lapsi lopettaa liian kilpailupaineen vuoksi – mikä ratkaisuksi?
Jarkko Finni puhui painokkaasti lasten urheilun intensiivisyydestä ja siitä, että osalla lajeista on nykyään liian kiire huippu-urheiluttaa jo lapsuusvaiheessa. Harrastusintensiteetin nousu ja kiire johtuu mm. siitä, että lapsia ja nuoria pyritään valmistamaan jonkun tietyn lajin menestykseen ja ammattilaisuuteen yhä aikaisemmin. Toisaalta lasten ohjatun harjoitus- ja kilpailumäärän lisäämisen avulla osa lajeista pyrkii kompensoimaan lapsuusvaiheen kokonaisliikuntamäärän vähäisyyttä.
”Riskinä tässä on mm. se, että harjoittelussa ei kunnioiteta lasten kasvua ja kehitystä toteuttamalla harjoitus- ja kilpailutoimintaa pitkäjänteisesti ja progressiivisesti. Lapset ikään kuin pakotetaan yhden lajin maailmaan sen sijaan, että he saisivat kokeilla vapaammin ja löytää sillä tavalla itselleen sopivimman lajin”, sanoi Finni.
Mika Kottila lisäsi, että urheilu on itsessään kilpailemista ja kisailua. Hänkin näkee ongelmallisena esimerkiksi jalkapallossa sen, että aikuiset päättävät, millä tasolla lapsi pelaa. Tarjolla on kilpa-, haaste- ja harrastetasoja ja kaverit joutuvat helposti eri ryhmiin. Hänen mielestään olisi tärkeää pohtia minkä ikäisiä lapsia aletaan kategorisoimaan ja kun kategorisoidaan, tulisi pelitasojen "nimet" olla todellakin muut kuin perinteiset kilpa, haaste ja harraste.
”Liian monen seuran toimintaa ohjaa jäsenmäärä, pelaajakehitys, edustusjoukkueen ja juniorijoukkueiden pärjääminen. Hänen mukaansa "maakunnista" on paljon opittavaa. Siellä lajit on rakennettu yhteisön päälle, ja tuloksena on hyvinvoiva ja aktiivinen seurayhteisö”, sanoi Kottila.
Jarkko Finnin mielestä kilpailullisuus on hyvä ja kasvattava asia ja sitä kannattaisi toteuttaa pelillisesti ja leikillisesti runsaasti sekä harjoitustoiminnassa että paikallisessa ja alueellisessa kilpailutoiminnassa. Jatkuva valtakunnallinen ja kansainvälinen peli- ja kilpailutoiminta ei lasten urheilua ja urheilijaksi kasvua edistä.
Jaana Tullan mukaan vanhempien ja koulun lisäksi myös urheiluseuroilla on lapsen kasvussa suuri rooli. Pidetään lasten leikki lasten leikkinä, eikä aikuisten pelinä. Pitää löytää lapsen aito motivaatio. Lapsille ja nuorille tehtyjen kyselyjen mukaan parasta urheilussa on kaverit, kuin myös temppuilu ja kilvoittelu. "Mälsää" on, kun joutuu odottamaan tai jonottamaan, joten harjoitukset on suunniteltava hyvin.
Liikunnallisuus lähtee kannustuksesta, tekemisestä yhdessä
Jarkko Finni oivallutti, että varhaiskasvatuksessa olevat lapset elävät kuin huippu-urheilijat. On säännölliset ruokailut, ulkoilut, päiväunet ja rytmit. Tämä ei kuitenkaan jatku enää kouluikäisenä, mikä on ongelmallista. Tällöin perheympäristö on olennainen, vanhempien esimerkki on hirmutärkeä. Mitä tehdään, kun tullaan tarhasta tai koulusta kotiin? Upotaanko omiin koneisiin ja sohvalle?
Jaana Tulla halusi suoda armollisuutta ruuhkavuosia eläville, mutta tällä hetkellä ajetaan kuitenkin 12 000 000 harrastekilometriä autolla päivässä. Olisi ekoteko mennä harrastuksiin lapsen kanssa lihasvoimin, jos mahdollista ja siinä samalla saada liikuntaa itsekin. Hänen mukaansa asia on kuitenkin noussut jo keskiöön mm. nuorisolaissa Harrastamisen Suomen mallin kautta. Avustusmekanismeja on hyvä edelleen kehittää.
Meriläinen kertoi esimerkin yksittäisten ihmisten, tässä tapauksessa opettajien, esimerkistä Liikkuva koulu -seminaarissa Seinäjoella. Siellä opettajat menevät koulun jälkeen liikuntasaliin ja virittävät sulkapallokentän ja muut mahdollisuudet oppilaiden vapaaseen käyttöön kännykkäparkin kera. 80 % alakoulun oppilaista käy siellä.
Samaa asiaa korostaa myös Kottila, paikalliset olosuhteet tulisi ottaa käyttöön ja ensivaikutelmaan kannattaa panostaa. Miettiä urheiluseuroissakin sitä, miten ensikertalaiset otetaan vastaan ja tehdään pieni “wow-efekti”. Myös vanhempien kannattaa erityisesti alkuvaiheessa olla läsnä ja nähdä lapsi.
Jaana Tullan korosti, että lapsi antaa keskimäärin 1–3 mahdollisuutta uudelle harrastukselle. Näin ollen alkuun kannattaa panostaa. ”Autetaan nuoria ohjaajia onnistumaan, ohjataan pedagogisissa taidoissa. Kottila kannustaa vanhempia menemään rohkeasti mukaan toimintaan ja elämään sitä lasten kanssa, olemaan lasten ja heidän kavereidensa tukena.
Jarkko Finnin mielestä harrastustoiminnan ohjaaminen on avainasemassa, miten laadukkaita treenit ovat ja mikä on niiden ydinsisältö. Hän peräänkuuluttaa yhteiskuntasopimusta lasten urheilusta ja siitä minkälaista kilpailutoimintaa meillä on.
Lapsimessut järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 19.–21.4.2024 samaan aikaan Ruokamessujen sekä samana viikonloppuna Lemmikkimessut 20.–21.4.2024 kanssa. Seuraavan kerran Lapsimessut ja Ruokamessut järjestetään 11.–13.4.2025 ja Lemmikkimessut 12–13.4.2025. |www.lapsimessut.fi | #lapsimessut2024 | fb+ ig: @lapsimessut I www.lemmikkitapahtuma.fi I #LemmikkimessutHelsinki I Fb: @LemmikkimessutHelsinki
Lisätiedot: viestinnän asiantuntija Anu-Eveliina Mattila, 050 555 6183, anu-eveliina.mattila@messukeskus.com , Messukeskus, liiketoimintapäällikkö Satu Papadopoulos, 050 540 3670, satu.papadopoulos@messukeskus.com;
Kuvia Lapsimessuilta ja Lemmikkimessuilta.