Jari Tervon avajaispuhe Helsingin Kirjamessuilla 27.10.2016

Helsingin Kirjamessut 27. lokakuuta 2016

Hyvät ystävät. Tervetuloa Helsingin Kirjamessuille.

Suomessa on tänä syksynä rauhallista, lukuun ottamatta törkeää natsiväkivaltaa. Elämme sellaisia aikoja, että noin omituinen lause on tarkka kuvaus isänmaastamme.

Miksi täällä Suomessa on nyt niin rauhallista? Miksi maahamme ei saavu kuukaudessa kymmentätuhatta turvapaikanhakijaa, kuten viime syksynä?

Siksi, koska me suomalaiset olemme Euroopan Unionin jäseninä ulkoistaneet hädänalaisten ihmisten auttamisen Turkille. Meidän alihankkijamme on diktatorisesti hallittu maa, jonka päämies pitää äskettäistä vallankaappausyritystä Jumalan lahjana. Se on mahdollistanut Turkissa kurin koventamisen, pieksämiset, kymmenientuhansien ihmisten vangitsemisen ja yksinvallan sementoinnin.

Tämä asia kannattaa kertoa huolellisesti. Me suomalaiset olemme muitten eurooppalaisten joukossa uskoneet ihmisoikeuksista huolehtimisen Turkille, joka ei tule koskaan pääsemään Euroopan Unionin jäseneksi juuri sen vuoksi, että se ei kunnioita ihmisoikeuksia.

Me siis ostamme palmuja Grönlannista ja jäätä Saharasta. Tämä on yksinkertainen, surrealistinen totuus.

Kun Turkin presidentti Erdogan murjoo ja häkittää omia kansalaisiaan, voi miettiä, saavatko Syyrian sotaa pakenevat ihmiset häneltä edes samantasoista kohtelua. Eivät tietenkään saa.

Euroopan Unioni ostaa Turkilta ihmisten varastointipalveluja. Se on yksi historian suurimmista ihmiskaupoista, mutta ei sitä kutsuta ihmiskaupaksi.

Turkissa sotaa pakenevia ihmisiä säilytetään kontteissa, teltoissa, rautatieasemilla, siltojen alla, jopa taivasalla.

Maailman maita laitetaan järjestykseen monin eri tavoin. Myös sitä mitataan miten oikeusvaltion periaatteet toteutuvat eri maissa. Oikeusvaltio tarkoittaa valtiota, jossa vallanpitäjät ovat samojen lakien alaisia kuin tavalliset kansalaiset, tai turvapaikanhakijat. Oikeusvaltio tarkoittaa myös valtiota, jossa pidetään voimassa perustavanlaatuiset ihmisoikeudet.

Tuoreessa oikeusvaltiolistauksessa (World Justice Project) menestyvät parhaiten pohjoismaat. Ykkönen on Tanska, kakkonen Norja, kolmonen Suomi ja nelonen Ruotsi.

Turkki, meidän sivistyneitten eurooppalaisten kumppani ihmisoikeusasioissa ja asekaupassa, menestyy surkeasti. Turkkia parempia oikeusvaltiota ovat mm. Nigeria, Sierra Leone, Liberia ja Uzbekistan. Nämä kaikki ovat valtioita, joissa ihmisen oikeudet ovat harvinaisia, sattumanvaraisia ja mielivaltaisia.

Kun me eurooppalaiset olemme ostavinamme ihmisoikeuksia Turkilta, me häpäisemme humanistisen ja kristillisen perintömme. Nämä päivät eivät todellakaan ole Euroopan tähtihetkiä.

Rasismi, äärioikeistolaisuus ja nationalismi leviävät maanosassamme. Harva maa on näiltä tartunnoilta välttynyt. Eivät edes kaikkien tilastojen mallioppilaat, pohjoismaat.

Kun natsi syyllistyy keskellä Helsinkiä törkeään väkivaltaan, perussuomalainen europarlamentaarikko Jussi Halla-aho pitää sitä ”yksilötasolla valitettavana”. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juho Eerola kuvaili natsiväkivaltaa ”ikäväksi sattumukseksi”.

Törkeä poliittinen väkivalta ei ole koskaan ”ikävä sattumus”. Kun lepakko yölennollaan törmää tuulivoimalan potkuriin, se on ikävä sattumus.

Meidän pääministerimme Juha Sipilä kirjoittaa blogiinsa: ”Viime viikkoina on tapahtunut väkivallantekoja, jotka huolestuttavat laajalti ihmisiä ja heikentävät turvallisuudentunnettamme. Poliisi tutkii sekä Helsingin Asema-aukion että Kajaanin Otanmäen tapausta.”

Nämä molemmat väkivallanteot ovat tuomittavia ja syylliset saavat aikanaan rangaistuksensa, mutta niiden rinnastaminen tällä tavalla on mieletöntä. Pääministerin Sipilän mukaan suomalaisten turvallisuudentunnetta järkyttää kaksi äärijärjestöä: natsit ja turvapaikanhakijat.

Pääministeri on kertonut julkisuudessa, että tätä hän ei ole tarkoittanut, mutta tätä hän kyllä tuli tarkoittaneeksi.

Pienelle maalle tyypillisesti Suomessa haetaan aina keskitietä, koska se kuulostaa turvalliselta. Keskitietä haetaan myös sieltä, missä sitä ei ole. Ihmisoikeuksien kannattajien ja vastustajien välillä ei ole keskitietä eikä sovitteluratkaisua. Joko ihmisoikeuksia kunnioitetaan tai sitten ei. Ei-tie vie meidät helvettiin.

Johtavat suomalaiset poliitikot tietävät, että muukalaiskammo on maassamme vahva poliittinen voima. Muukalaiskammoiset äänestävät eikä heidän tunteitaan saa tarpeettomasti loukata. Heitä pitää auttaa heidän lähialueillaan eli täällä.

Tämä tulkinta on väistämätön: suomalainen politiikka on joutunut muukalaiskammoisten panttivangiksi. Siksi vaadittiin kuolonuhri ennen kuin pääministeriltä irtosi edes vesitetty kannanotto.

Suomen eduskunnalla on tapana osoittaa kulttuuritahtoaan vierailemalla kerran vuodessa oopperassa, teatterissa tai elokuvissa. Se on hyvä asia. Voisiko eduskunta kerran vuodessa ostaa kansanedustajilleen myös yhden suomalaisen kaunokirjan? Vai synnyttäisikö se vaarallisen kulttuuriähkyn Arkadianmäellä?

Ymmärrän hyvin, että kansanedustajasta puolisoineen napataan kiva kuva, kun hän saapuu oopperaan ykköset päällään. Kansanedustaja lukemassa kirjaa ei kiinnosta mediaa niin paljon. Mutta olisiko tämä pulma voitettavissa?

Edelleen paras tapa sujahtaa toisen ihmisen nahkoihin on kaunokirjallisuuden lukeminen. Se edistää empatiakykyämme. Se on vain sivistyssana, sitä ei kannata pelästyä. Se tarkoittaa myötäelämistä.

Ellei elä myötä, ei elä ollenkaan.

En väheksy tietoa, mutten malta olla tiivistämättä tähän maailman kaikkien aikojen fiksuimman ihmisen, fyysikko Albert Einsteinin ajatusta: Mielikuvitus on tietoa tärkempää, sillä mielikuvituksella ei ole rajoja.

Palaan hetkeksi eurooppalaiseen kansainvaellukseen, jota koitamme rahalla tulpata. Tämä kriisi ei ole ytimessään taloudellinen tai hallinnollinen, vaan eettinen ja inhimillinen. Siksi se on ratkaistavissa.

Samaa moraalista ongelmaa pohti jo kiinalainen filosofi Kungfutse. Kiinasta idea levisi vuosisatojen mittaan juutalaisuuteen ja kristillisyyteen. Se mainitaan lähes kaikissa uskonnoissa jossain muodossa. Se on naiivi ja lapsellinen ajatus. Siis tosi:

”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

Kiitos.

Jari Tervo